Alkuun väite, jonka lunastan myöhemmin kirjoituksessa:
Kokeilukulttuuri vaatii punk-asennetta
Firmat peräävät tekijöiltään yrittäjäasennetta. Yhdeksi tämän asenteen ilmenemismuodoksi mainitaan kokeilukulttuuri.
Kokeilukulttuurilla haetaan nopeatahtista mukautumista jatkuvasti muuttuvaan toimintaympäristöön. Sitä, että ei mennä kauppiksen opeilla laput silmillä nykyhetkestä eläkeikään saakka.
Jatkuva mukautuminen vaatii jatkuvaa oppimista
Kokeilukulttuurissa tärkeintä on tekeminen ja toimiminen alueella, jossa onnistumisesta ei ole taetta. Eli siis uusien asioiden kokeileminen.
Ja se, että ollaan valmiita saamaan kasvoille märkiä rättejä. Huomaamaan, kuinka omat ajatukset syntyivät keskeneräisinä ja kuinka maailma olikin erilainen kuin omassa nurkassamme luultiin.
Why so hard?
Miksi muutos kokeilukulttuuriin on sitten niin vaikea?
Firmoissa on vallalla kulttuuri, joka vaikeuttaa kokeilujen ottamista käytännöksi.
Tätä kulttuuria voidaan nimittää suunnittelukulttuuriksi, asiantuntijakulttuuriksi tai parhaiden käytäntöjen kulttuuriksi. Sen piirteitä on:
- Onnistumista arvostetaan ja palkitaan. Sitä pidetään pätevyyden merkkinä ja epäonnistumista pidetään merkkinä epäpätevyydestä.
- Asiantuntijoita ja tietoa arvostetaan, koska se johtaa onnistumiseen hyvien käytäntöjen alueella.
- Lineaarista tehokkuutta arvostetaan: jokaisen työpäivän odotetaan tuottavan saman arvon.
- Suunnittelemista pidetään onnistumisen maksimoinnin edellytyksenä.
Kaikki nämä asiat toimivat kontekstissa, jossa ei esiinny paljoa kompleksisuutta, esimerkiksi vakaassa olemassaolevassa liiketoiminnassa vakailla markkinoilla.
Sen sijaan uutta liiketoimintaa tai parempia toimintatapoja tälläinen kulttuuri ei luo.
Mitä tehdä toisin?
Jotta päästäisiin kohti kokeilukulttuuria, pitää löytää käytäntöjä, jotka tukevat seuraavanlaisia piirteitä edellä mainittujen sijaan:
- Arvostetaan oppimista ennen kaikkea,
- nähdään epävarmuus ja tuntematon mahdollisuutena ennemmin kuin asiana, jota tulee välttää,
- arvostetaan uteliaisuutta ja
- arvostetaan epälineaarista tehokkuutta: panostus oppimiseen voi tuottaa arvoa eksponentiaalisesti viiveellä.
Tämä tarkoittaa sitä, että pitää arvostaa jotain muuta asiantuntijuuden ja parhaiden käytäntöjen sijaan.
Tässä tulemme takaisin alun väitteeseen punk-asenteesta. Punk-asenteen ydin on tekeminen ennen osaamista: se että kaikilla on lupa luoda titteleistä ja sertifikaateista välittämättä.
Punk-asenteen jalkauttaminen organisaatioon (tiedostan termien yhdistämiseen liittyvän ironian) ei ole ihan yksinkertaista. Se, että asiantuntijuutta ja onnistumista arvostetaan, on suoraan punk-asenteen ilmenemistä vähentävä tekijä.
Lisää punkkia firmoihin, mutta miten?
Seuraavat askeleet auttavat kokeilukulttuurin luomisessa:
- Vähennetään onnistumisen palkitsemista,
- Luodaan oppimista palkitsevia käytäntöjä
- Pienennetään tekemisen yksikköjä niin pieniksi, että epäonnistuminen on mahdollinen vaihtoehto
- Kuvataan suunnitelmissa tavoitteita, ei toimenpidelistoja ja
- Annetaan tekijöiden määrittää mittarit tekemisen ja oppimisen tueksi.
Näin annetaan tekijöille kokemuksia siitä, että oppimista arvostetaan ja että kokeileminen on sallittua.
Koetko, että firmasi on vahvasti kiinni suunnittelu- ja asiantuntijakulttuurissa?
Haluaisitko firmasi siirtyvän kokeilukulttuurin suuntaan?
Haluaisitko käytännön vinkkejä kokeilukulttuurin edistämisestä suoraan mailiboksiisi?
Tilaa Management 3.0 - Kokeilukulttuuri - 3 viikon pikaopassarja kokeilukulttuurin edistämisestä käytännössä syöttämällä sähköpostiosoitteesi alle: