Suomalaisiin tiimityön ideaaleihin kuuluu konsensuksen ihannointi sekä riitojen välttely. Huonoja riitoja toki sopiikin vältellä, mutta valtaosa niistä on lähtökohtaisesti hyviä ja rakentavia.
Itse asiassa, usein juuri riitojen välttely, tekee niistä huonoja ja myrkyllisiä. Lisäksi usein on vaikea sanoa edeltä käsin, onko kehkeytymässä oleva eripura hyvä vai huono.
Erimielisyys ja eripura ei katoa mihinkään sillä, ettei niistä kinastella. Päinvastoin erimielisyys jää ja eripura vahvistuu. Bonuksena avautuu lukuisia erinomaisia tilaisuuksia mielensä pahoittamiseen, kaunaan, yleiseen kyräilyyn, ja syyttelyyn etenkin, jos kinastelematta jäänyt riita liittyy myöhemmin huonoksi osoittautuvaan päätökseen.
Vaikka vielä toistaiseksi on olemassa työtehtäviä ja organisaatioita, joiden tulokseen mielensä pahoittaminen, syyttely ja yleinen kyräily eivät vaikuta katastrofaalisella tavalla, näin on tuskin enää pitkään. Robotisaation myötä tällaiset puuduttavaan rutiinipakertamiseen perustuvat ja suorituksen kyttäämistä edellyttävät työtehtävät ovat katoamaan päin. On vaikea kuvitella, että organisaatioilla, jossa uskalleta tai osata kiistellä, on tulevaisuudessa juurikaan toivoa.
Eikö nyt kuitenkin voitaisi ihan vain keskustella asioista?
Hyvät kiistat kinastellaan juurikin keskustellen. Tämä pätee myös huonoihin ja myrkyllisiin kiistoihin: myös ne ovat yleensä ihan vain keskusteluja.
Ihan ”vain keskustelu” ei riitä. Valitettavan usein käytännössä ”ihan vaan keskustelu” on enemmän retorinen keino vaientaa riidat, kuin tapa ratkaista se rakentavasti. Riitojen välttely ja uudelleen nimeäminen vaikkapa keskusteluiksi ei vie asioita eteenpäin.
5.11. puhuin Tampere Goes Agile -konferenssissa juurikin tästä teemasta. Esityksessä ruodin hyvien riitojen anatomiaa, ja esitän tapoja varmistaa, että eripura mahdollisimman pian alun jälkeen viettää jyrkästi hyödylliseen ja haluttavaa suuntaa.
Esitykseni löytyy täältä:
Hyvän hyvän riidan neljä tukipilaria
1. Hyvät riidat pohjaavat erilaisuuteen, ja juuri erilaisuudesta kumpuavaan erimielisyyteen. Yleinen huonon kiistelyn muoto on yhtenäiskulttuurin ja samanlaisuuden ihannointi, ja ihmisten pakottaminen samaan muottiin.
Pitkään toivoin, että tämä olisi itsestään selvyys, mutta kaiken maailman maahanmuuttokriittiset mielensäpahoittajat ja muut vastaavat yhteiskunnan tulpat ovat syövyttäneet tässä idealismini realismiksi: Ei näytä olevan tämä käytännössä lainkaan selvää monille.
Erilaisuutta on montaa sorttia. Mahdollisesti kiistan osapuolet kiinnittävät huomiota eri yksityiskohtiin; tai ehkä he tietävät tai osaavat eri asioita; tai mahdollisesti kiista pohjaa erilaisiin arvoihin ja kulttuurillisiin tottumuksiin.
Yhtä kaikki, erilaisuus ja moninaisuus ovat edellytys luovalle ja innovatiiviselle organisaatiolle - ja hyville, rakentaville riidoille. Juuri se, että olemme erilaisia ja moninaisia, johdattaa meidät oivaltamaan ja näkemään asiat täysin uudella, paremmalla tavalla. Tämä on tutkimustiedolla vahvistettua tervettä maalaisjärkeä. Joskus erilaisuus ilmenee kiistoina, ja hyvä niin.
2. Hyvä riita ei ulkoista riidan syytä ja lopputulemaa riitelijöiden ulkopuolelle. Huonossa riidassa juurisyy jossain muualla, tai riita on välttämätön jonkin ulkopuolisen syyn takia. Hyvässä riidassa kinaajat ottavat täyden vastuun paitsi riidan synnystä myös sen ratkaisusta tai ratkaisemattomuudesta.
Ensinnäkin hyvä riita edellyttää sitä, että jokainen siihen osallistuva voi olla oma autenttinen itsensä, eikä kenenkään ole tarpeen esittää jotain sellaista mitä ei ole. Kärjistäen, jos kiistelevät osapuolet ovat ”pomo” ja ”alainen” tai ”kehittäjä” ja ”testaaja” ennemmin kuin Teemu ja Tapani tai Tiina ja Tarja, niin kyseessä on todennäköisesti huono riita. Hyville riidoille olennaista on, että toinen ihminen nähdään toisena ihmisenä, eikä organisaation funktiona tai työroolinsa edustajana.
Toiseksi hyvässä riidassa kysymys ei ole tarkasti ottaen ole eturistiriidoista esimerkiksi liittyen niukkuuden jakamiseen, vaan siitä millaista tapaa jakaa niukkuutta ja sopia rajallisten resurssien käytöstä kukin osapuoli pitää reiluna ja järkevänä. Riidan juurisyys on siinä, miten ajattelemme, eikä siinä, mitä ajattelumme koskee. Tehokas tapa kääntää riita huonoksi, on siirtää fokus siihen mikä “minusta on järkevää ja oikein”, ja olla puhumasta siitä, miksi ajattelen niin kuin ajattelen ja miksi toinen ajattelee järkevyydestä ja reiluudesta toisin.
Toisin sanoen niukkuus ja eturistiriidat johtavat riitaan vain, jos ajatuksemme reiluudesta ja järkevästä ratkaisusta ovat liian erilaisia. Muussa tapauksessa niukkuus ja eturistiriidat johtavat ennemmin innovaatioihin ja luoviin ratkaisuihin kuin eripuraan. Juuri tästä syystä, väittämä “asiat riitelevät, eivät ihmiset” on paitsi virheellinen myös vaarallinen. Hyvissä riidoissa erilaiset tavat ajatella asioista riitelevät; siis sekä asiat että ihmiset. Huonoissa riidoissa petämme itseämme kuvittelemalla että kiistassa on kysymys vain asioista tai vain ihmisistä.
3. Hyvä riita lisää luottamusta, ja sen perustana on toisen arvostus. Huono riita syö luottamusta, ja pohjautuu harvoin arvostukseen.
Jos luottamus puuttuu niin, riidat tuppaavat olemaan järjestään luonteeltaan myrkyllisiä. Jos riidat tuottavat järjestään pelkkää mielipahaa, tulisi aivan ensimmäisenä kysyä, luottaako organisaatiossa ihmiset toisiinsa, ja heti perään, arvostavatko ihmiset organisaatiossa toisiaan vai määrittääkö suhteita enemmin salainen halveksunta, kauna ja kateus.
Syy siihen, että ajaudutaan riitoihin ei ole se, että “yhteinen tilannekuva puuttuu” vaan se, että sitä ei ole tavoiteltukaan, koska “vastapuoli ei kuitenkaan olisi suostunut ajattelemaan asiasta samoin”. Eduilla ja tavoitteilla on paljon helpompi käydä kauppaa, kuin yrittää aidosti ymmärtää ja arvostaa toista.
4. Hyvässä riidassa järki ja tunteet ovat tasapainossa. Huonon riidan taustalta löytyy usein olettama, että kysymys on vain tosiasioista – ja siitä kuka on väärässä.
Usein kiistat kuumenevat siinä vaiheessa, kun ne liittyvät psykologisiin tarpeisiin (esim. reiluus, varmuus, yhteisöllisyys, arvostus jne.), tai perustaviin periaatteisiin ja arvoihin. Voi olla, että joskus järkeily on vastaus psykologisiin tarpeisiin tai arvokonflikteihin. Yleensä näin ei kuitenkaan ole.
Järkevin mahdollinen ratkaisu, johon porukka ei sitoudu tai josta kukaan ei innostu, on jokseenkin tyhjänpäiväinen. Samoin usein kiista vaikkapa siitä mitä teknologiaa käytetään mihinkin ongelmaan, ei monesti ole vain kiista teknologista vaan pelissä on myös arvostus ja epävarmuuden sietäminen.
Sivuhuomiona: Asiat, jotka eivät liity millään tavalla psykologisiin tarpeisiin tai perustaviin periaatteisiin ja arvoihin, ovat joko kuolettavan tylsiä mutta pakollisia rutiineja tai ihmiselämän tuhlaamista epäolennaisuuksiin. Ideaali työssä asiat puhuttelevat, ja joskus äityvät kiistoiksi vaan siksi että ne sytyttävät myös eri tavalla ajattelevien innon.
“Huonosti nähty, huonosti sanottu”
- Samuel Beckett
Jos jossain kohdassa tekstiä koit, että riidan käsite istu siihen, mistä puhun, kokeile sen korvaamista paremmin toimivalla käsitteellä ja lue kohta uudestaan. Toimiko kohta nyt paremmin? Tuleeko mieleesi jokin muu muutos, joka tekisi tekstistä sinua enemmän ja paremmin puhuttelevan?
Jos tämä teksti ei herättänyt ristiriitaisia tunteita, niin suositan kokeilemaan tällaista suopeaan ja rikkaaseen tulkintaan tähtävää uudelleen sanoittamista jossain muussa yhteydessä. Monet riidat syntyvät siitä, että kuvittelemme virheellisesti toisten tarkoittavan sanoillaan täsmälleen samaa kuin, mitä itse niillä tarkoittaisimme tässä-ja-nyt. Kun myöhemmässä vaiheessa havaitsemme virheellisen olettaman, mielemme nousee ensimmäisenä syytös “huonosti sanottu, huonosti nähty” vaikka tulkinnassa syy-seuraus suhde on täsmälleen päinvastainen: ensin näemme asiat virheellisten olettamien valossa huonosti, ja juuri siksi kuulemme toisen sanoman heikosti.
Jos haluat kuulla laajemmin, miten rakentaa organisaatiostasi turvallisen paikan olla kiistellä, ja hedelmällisen maanperän innostukselle, tilaa Management 3.0 kokeilukulttuuri -uutiskirjeemme:
Ari-Pekka Lappi is a hybrid philosopher-engineer. He has over 10 years of experience on software development in various different roles, especially as scrum master, developers, solution architect. He has published articles on the philosophy of games and has graduated from University of Helsinki majoring Theoretical philosophy.
- Author
- @ilmirajat
- Interview